Kun tahtoa on, löytyy keinot!

Uskallaan väittää, että meillä kaikilla on elämässämme asioita, joihin emme ole täysin tyytyväisiä. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat ikuiset puheenaiheet terveellisestä ruoasta ja ulkonäöstä. Lehdet  nostavat esiin näitä aiheita heti joulun jälkeen ja etenkin ennen kesän alkamista. Tosiasiahan on se, että meidän on syötävä pysyäksemme hengissä.

Auton tankki on hyvin selkeä. Tiedät mitä tankata ja kun tankki on täysi, niin sen huomaa kyllä viimeistään sitten kun polttoaine alkaa valua yli eikä se tankki suinkaan veny, kuten vatsalaukku! Ruoka ei kuitenkaan ole ihmiselle kuin bensaa. Ravinnolla on merkitystä hyvin laajassakin mittakaavassa ja juuri tästä syystä voimme puhua aiheesta loputtomasti. Me ihmiset olemme erilaisia. Voimme vain todeta, että se mikä sopii toiselle ei välttämättä istu toiselle ja syitä on monia. Yksi asia on kuitenkin aika simppeli. Jos haluaa laihtua, tulee kulutuksen olla suurempaa kuin sen syödyn ruoan energiapitoisuus.

 Kuntoaan voi kohottaa monella eri tapaa, valiten simppelisti poraat hissin sijaan ja kävelyn tai pyöräilyn auton sijaan. Lihasmassan kerryttäminen vaatisi taas lisäjutustelua proteiinipitoisista eineksistä ja treeniohjelmasta. Tarkempiin yksityiskohtiin menemättä minua kiinnostaa lähinnä se miksi luovutamme kesken kaiken? Asetamme itsellemme rajat ja usein itsekurimme pettää. Ei kai yksi suklaalevy voi vesittää sitä, etteikö me päästä lopulta tavoitteeseen, jos vain jatkamme siitä mihin jäätiin? Mistä sitä motivaatiota voi repiä? 

Ei voi uskoa itseään siinä kohti, ettei asialla ole sittenkään väliä, koska juurihan päätöksen tehdessä sillä nimenomaan oli väliä. Miten sitä oikein pääsee tavoitteeseen? Kenen ääni se on, joka sanoo sinulle, ettei sinusta ole siihen? Kuka määrittelee sinulle sen, mihin sinä oikeastaan pystyt? Kompastumme, mutta voimme olla itsellemme armollisia ja nousta ylös, jatkaaksemme matkaa. Olipa se sitten kuinka kivikkoinen tai pitkä taival, katse eteenpäin!

Minä luulen, että ne jotka treenavat tosissaan esimerkiksi MM-kisoihin tai johonkin maratoniin, heillä kaikilla on tavoitteena voitto. Heillä täytyy olla halu pystyä parempaan ja tehdä uusi ennätys. Kaiken treenaamisen ja harjoittelun keskellä heidän focus on jatkuvasti voitossa. Heillä on tavoite. 

He näkevät jokatapauksessa itsensä voittajina, vaikka mitallikultaa ei tulisi. Ja siitä syystä luulen, että jos ei näe asioita ennalta uskoen, silloin loppuu usko ja motivaatio jossain kohti täysin ja silloin tapahtuu repsahdus ja luovutus. Sillä kaikki toiminta lähtee ensin ajatuksesta. Sen vuoksi olemme sitä, mitä ajattelemme ja kun me sydämessämme päätämme johonkin ryhtyä ja uskossa näemme sen todeksi ennen yhtäkään askelta, minä uskon, että silloin olemme matkalla menestykseen ja siihen, että voimme todella tuntea itsemme voittajiksi. Ensisijaisesti tässä kohti on kysymys omasta hyvinvoinnista. 

Jos voit itse huonosti, silloin olet itse avain siihen, että asiat olisivat toisin. Elämässä on asioita joita ei vain voi tehdä toisen puolesta. Olkoon se sitten vaikka 10 liikakilon pudotus tai 10 km matka juosten kertaakaan pystähtymättä. Se voi olla ihan mitä tahansa.

Sinun täytyy nähdä itsesi tavoitteessa, ensin ajatuksen tasolla, ja kun näet tavoitteen, löydät kyllä tien päästä sinne! Kun tahtoa on, löytyy keinot.